Lukijat

perjantai 18. marraskuuta 2016

ATC-kortti-vaihto Merisinin kanssa ja tanssikurssiakin

Tällä kertaa aiheena olivat värit: sininen, vihreä ja valkea. Merisini kertoi pähkäilleensä jonkin aikaa aihetta vaikka se olikin häneltä. Ei aina suinkaan ole helppoa tehdä korttia annetusta aiheesta. Jokainen kortteilija varmaan on samaa mieltä!

Vaan kaunis ja haasteen mukainen ATC-kortti postilaatikosta löytyi!

Sininen on kortissa tummempi kuin kuvassa jonka otin liian hämäränä päivänä, anteeksi. Lumipastaa kuusissa ja hangessa. Tähtien keskellä kimalleliimaa. Kiitos Merisini kortista ja mukana tulleista!

Minä tein kortista jouluisen, kun sain Merisiniltä sopivasti tarpeetkin!
- On hanget korkeat nietokset -
Eli sain Merisiniltä valmiiksi laminoituja servettikuvia ja niistä kasasin tämän kortin. Väreiltään sopii haasteeseenkin! Samalla tuli testattua, että kaksoisteippi ei näy ohuiden kalvojen läpi! Hyvä juttu.
***
Vesisateesta ja lämpöasteista huolimatta maa on yhä valkoinen ja tietkin, täällä maalla ainakin. Asfaltoidut päätiet toki olleet paljaina koko ajan, mitä nyt lumisademyräkkäpäivinä jonkin aikaa valkaistuivat hetkeksi, ennenkuin aura-autot jyräsivät lumet ja loskat pois.

Tänään rauhallinen luppopäivä minulla. Armaani uurastaa puuliiterin rakentamisessa. Minun osalleni jää vain ruokavastaavan osa :) Kahvitteluja unohtamatta.

Yksi vieraskin piipahti mutta vain hankintamatkalla, ei edes kahviseuraksi.

Olen tehnyt kortteja ja leimaillut tuleviin kortteihin jouluisia kuvia innolla. Kuvaaminen on tosi hankalaa kun ei kunnon luonnonvaloakaan ole tarjolla edes ulkona. Jos nyt edes märkään ilmaan voisi kortteja viedäkään...

Kuvankäsittelyllä saa toki valaistua kuvia mutta samalla menettää paljon väreistä. Aivan väärät kohdat tulevat tummemmiksi ja toiset taas vaaleammiksi. Pitäsi olla enemmän taitoa ja tietoa.

Molempia olisin tarvinnut eilen illallakin kun saimme tanssikurssilla kilpatanssijalta oppia chachahan. Kyllä meni uusiksi askellus ihan alusta alkaen! Tuli mieleen  kampaajani puuskahdus kun hän oli mennyt kävelykouluun: En edes kävellä osaa!

Minusta tuntui suht samalta: En edes askellusta osaa!

Vaan illan mittaan se uusikin tapa alkoi hiukan aueta ja keitetyt makaronit, eli minun käteni, alkoivat olla kimmoisammat otteessa. Piti olla vastetta! Minä olin luullut, että vietävän pitää vaan odottaa merkkiä, viis omasta kädestä. Viejällä se vaste piti olla... Kaikkea sitä luuleekin...

Ensi kerralla hikoillaan sitten jiven tahtiin. Odotan jo hiukan kauhulla... mutta päättäen oppia tuli mikä tuli, ja ihan oikeilla askelilla ja kimmoisilla käsivarsilla :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!